Hiukkasnäytteenotto
Kenttätutkijat käyttävät paljon aikaa ja rahaa yrittäessään varmistaa tämän hiukkasia näytteenotto suoritetaan isokineettisesti, mutta nykypäivän tiukempien päästöstandardien ja paremman ohjauslaitteiston ansiosta saattaa olla syytä pohtia, kuinka tärkeää isokineettinen näytteenotto on ennen seuraavan pinotestin suorittamista.
Isokineettisiä näytteenottotekniikoita kehitettiin estämään hiukkaspitoisuuden vääristymät mittaukset, jotka johtuvat hiukkasten inertiavaikutuksista, kun ne tulevat näytteenottosuuttimeen. Pohjimmiltaan ajatuksena on ottaa näytteitä samalla nopeudella kuin kaasuvirta niin, että virtaviivat suuttimen läheisyydessä ovat suoria. Suutinlinjojen käännökset lähellä suutinta voivat saada raskaammat hiukkaset jäämään suuttimen ulkopuolelle, mikä vääristää mitattua pitoisuuden arvoa.
Vaikka isokineettisen näytteenoton perustelut ovat teoriassa oikeat, on monia tapauksia, joissa ei-isokineettisen näytteenoton vaikutus on mitätön. Laskelmat osoittavat, että hiukkasella, jonka aerodynaaminen halkaisija on alle 2 mikronia, ei käytännössä ole inertiaa normaaleilla kanavanopeuksilla ja ei-isokineettisellä näytteenotolla ei ole vaikutusta mitattuun pitoisuuteen. Jopa halkaisijaltaan 4 mikronin hiukkasten näytteenotto nopeuksilla, jotka ovat 50% suurempia tai pienempiä kuin kaasuvirta, aiheuttaa vain 2 tai 3 prosentin mittausvirheen.
Jos otat näytteitä ohjauslaitteen jälkeen ja muodollisia päästöjä tai EPA-tyyppistä testausta ei ole määrätty laissa tai sopimuksessa, saattaa olla syytä harkita perinteisen isokineettisen näytteenoton rajoitusten poistamista. Se säästää aikaa, rahaa ja vaivaa.
